Ei tarkoita sitä, mitä luulette, vaan ihan jotain muuta.
Onko sinusta koskaan tuntunut siltä, että olet saanut lahjaksi jotain, joka on niin ohutta ja haurasta, että pelkäät henkäiseväsi sen sirpaleiksi ? Jotain, josta olet niin onnellinen, että ajatuskin sen menettämisestä saa sinut jäykistymään paikoillesi. Pitämään vain kädessäsi sitä lahjaa ja katsomaan sitä. Varovasti.
Kuin hienointa ja ohuinta kiinalaista posliinia. Sitä, jonka sanotaan olevan niin ohutta, että sen ulko- ja sisälasitukset osuvat toisiinsa.
Aion ajatusteni ja tunteitteni voimalla saada käteni muuttumaan pehmeimmäksi untuvaksi, jotta voisin säilyttää saamani lahjan ehjänä ja naarmuttomana. Yritän ja haluan sitä enemmän kuin mitään muuta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti