Vaikka oikea otsikointi kaiketi olisi "uskoa ja epäuskoa". Se vaan ei nyt sovi lokakuun teemaan.
Halu ja haluttomuus vuorottelevat mielessäni. Välillä on toinen vallassa, sitten pääseekin jo toinen niskan päälle ja tekee neljän pisteen juntan. Johtoasema vaihtuu jatkuvasti.
Toisaalta usko hyvään ja onnistumiseen on vahva. Jos vain luotan, että kaikki järjestyy ja onnistuu ja menee hyvin, niin näinhän tulee käymään. Mutta sitten tulee se romahdus ja näen kaikki mahdolliset möröt tulevaisuuden taivaalla pimentämässä auringon valon. Toivotonta. Olen masentava tyyppi jopa itseni mielestä, saati sitten.
Ehkä siinä on se, jos on kovin paljon pelissä. Pelkää menettävänsä sen olemassaolevan tilanteen. Saavutetun aseman. Toisaalta on ehkä olemassa se pieni mahdollisuus saavuttaa jotain enemmän, mitä nykytilanne on. Mutta kannattaako riski ? Onko parempi tyytyä pieneen, tai pienempään, mutta kutakuinkin varmaan tuottoon, kuin riskeerata kaikki ja yrittää saada se jättipotti ? Pelata upporikasta ja rutiköyhää.
Toisen virheistä pitäisi ottaa opikseen, mutta ottaako kukaan ? Vanhempi kertoo lapselleen, että tämä ja tuo ei ole järkevää, koska seuraukset ovat nämä ja nuo, mutta uskovatko lapset ? No, eivät todellakaan ! Jokaisen pitää saada tehdä ne omat virheensä. Ne samat, jotka kaikki edellisetkin sukupolvet ovat tehneet. Kaikkien meidän pitää mennä se oma ahteri edellä sinne samaan petäjään, minne muutkin ovat kaarna rapissen menneet. Silloin nuorena. Mutta entäs kypsässä keski-iässä, kun kokemusta on muustakin ?
Tässä tätimäisessä iässä alkaa jo uskoa, että muiden kokemuksista voisi olla järkevää ottaa opiksi. Tuleeko sitä silti otetuksi ? Opiksi. Niin. Vaikea sanoa, tuleeko otetuksi ihan opiksi, mutta harkitsemaan se ainakin laittaa, kun näkee toisen siinä edellään kompastuvan kuoppaan ja satuttavan kärsänsä. Oma kärsä on kuitenkin aika lähellä. Ja arka.
Mutta jos ei ota riskiä, ei voi voittaakkaan. Ei, hitto. Tämä on loputon kehä. Nyt pitää vain osata päättää, mitä haluan ja mistä olen valmis luopumaan. En tiedä ja en mistään. No, niin. Se on sitten siinä se. The Loppu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti