Huomisen haituvia

Sain vainun ajatuksesta, mutten ole vielä saanut sitä kiinni. Kuljen mutkitellen sen perässä toivoen, että saavutan sen vihdoin. Nyt olen vasta matkalla.

Ajatus liittyy tunteisiin. Mihin tahansa tunteisiin. Sellaisiin, joissa on voimaa ja jotka täyttävät joka sopukan himmentäen samalla järjen valon. Positiivisiin ja negatiivisiin tunteisiin. Vihaan, rakkauteen, iloon, suruun, intohimoon, mustasukkaisuuteen. Mihin vain.

Jokainen tunne laimenee. Tai ainakin muuttuu olennaisesti.

Rakastat koko sydämestäsi. Luulet, että se kestää ikuisesti. Ei kestä. Yhtenä päivänä sitä ei joko enää ole tai sitten se on muuttunut kiintymyksenomaiseksi rakkaudeksi. Kuitenkin joksikin muuksi, mitä se tunne alunperin oli.

Vihakin laantuu, vaikka kuvittelet, ettet ikinä voi antaa anteeksi ja unohtaa. "Miehet eivät anna anteeksi, mutta unohtavat. Naiset antavat anteeksi, mutteivät unohda." Ja mielilausahdukseni "ira furor brevis est" eli "viha on lyhytaikainen hulluus." Näet punaista ja tunnet vihaa jotain ihmistä kohtaan. Tai oikeammin kaiketi hänen tekemisiään kohtaan. Luulet, että vihaat häntä lopun elämäsi, kunnes tulee se päivä, jolloin huomaat, että se mitä oli tai tapahtui, on menettänyt merkityksensä eikä herätä sinussa enää mitään intohimoja puoleen tai toiseen. Onpahan vain yksi melko merkityksetön asia menneisyydessä, jota et enää melkein muistakaan.

Suru voi olla musertavaa. Suru liittyy melkein aina menetykseen. Suuresta surusta ei ehkä koskaan pääse kokonaan yli, mutta ajan myötä se muuttuu todennäköisesti haikeiksi muistoiksi ja ikuiseksi kaipaukseksi. Mutta elämä jatkuu ja muut asiat vievät tilaa surulta.

Nyt tunnet suuria, mutta eräänä päivänä huomaat, ettei sillä ole enää merkitystä. Samaa merkitystä. Joku muu tunne on saattanut tulla tilalle. Tai onkin. Jos ei mikään muu, niin välinpitämättömyys ainakin. Se jokin ei merkitse enää mitään. Negatiivisissa tunteissa se on vain kaiketi hyvä, mutta jos rakkaus on hävinnyt, tai ilo tai intohimo, niin mitä on tullut tilalle. Jotain negatiivista todennäköisesti. Tai sitten ei mitään, välinpitämättömyys.

Tästä ei nyt tullutkaan sitä takkia eikä edes liivejä. En saavuttanut sitä ajatusta. Huomasin vain yhtä äkkiä, että jotain puuttuu, jotain on poissa. Vai uinuuko se vain jossain pinnan alla valmiina ponnahtamaan tarvittaessa pinnalle kuin koho ? Jos olosuhteet ovat suotuisat. Ehkä ei. Toivottavasti ei.