Sydämen suuruus

Kun ensimmäinen lapseni syntyi tiesin, että siinä oli elämäni ensimmäinen todellinen rakkaus.

Äiti tutustuu lapseensa vähitellen. Ensimmäisestä pienestä untuvankevyestä sipaisusta lähtien, joka toisaalta on saattanut olla tulosta myös lounaaksi syödystä hernekeitosta ja ruisleivästä. Ensimmäisestä selkeästä tuuppasusta sisältä ulospäin. Pienestä napautuksesta, kuin sormen tökkäsystä. Venytyksestä, joka muovaa masusta oudon suipon. Kylkikäännöksestä, kun pieni (todennäköinen) pylly vaeltaa päiväntasaajaa pitkin vasemmalta oikealta. Kipakasta potkusta suoraan virtsarakkoon tuhoisin seurauksin. Oudosta möyrimisestä sisällä.

Joku siellä on. Joku, josta on tullut jo ihan tuttu. Näkis sen nyt vain vielä. Nykyaikana, kun 3D -ultraäänilaitteet ovat ihan peruskauraa, moni tuleva äiti ja isäkin on 'nähnyt' lapsensa ennen aikojaan. Mutta aikojen alussa äiti 'tunsi' lapsensa ennen isää, joka sai ällistellä ihmettä vasta, kun se oli henkäissyt ilmaa ensimmäisen kerran.

Hetkellä -1 luulit rakastaneesi toista ihmistä. Hetkellä +1 tiesit olleesi väärässä. Vasta siitä hetkestä täytyit rakkaudesta, jota et uskonut olevan olemassakaan. Täydellisestä, antavasta rakkaudesta, ahabasta. Rakkaudesta, josta et halua itsellesi mitään. Rakkaudesta, joka toimii vain ja ainoastaa toisen hyväksi. Lapsesi hyväksi.

Miten ikinä voi sydämeen mahtua yhtään enempää rakkautta ? Sitä rakkautta, jota toinenkin lapsi tarvitsee ja jota hän on ansainnut ihan yhtä paljon. Miten voit mahduttaa jo täyteen sydämeesi vielä jotain lisää ? Siinäpä elämän suurimpia mysteereitä. Ja käsittämättömintä siinä on se, että kun lapsi on syntynyt huomaat, että rakkaus häneen on ihan yhtä suurta ja kaikenantavaa kuin ensimmäistäkin kohtaan.

Rakkauden voima on ihmeellinen. Pienikin määrä rakkautta tekee ihmeitä. Vai onko rakkauden yksikkö vakio ? Jos rakastaa, niin voiko rakastaa vain vähän ? "Miten voi olla vain vähän bussikaista ?"

"Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään." [1. Kor. 12:8,9 Matt. 17:20]