Kilahduksia kessusta

Tämä uusi tupakkalaki, joka kieltää kessuttelun lähes kaikkialla muualla paitsi keskellä tunturia 100 kilometrin päässä asutuksesta, joksi myös tunturisopuleiden kolot lasketaan, sopii minulle paremmin kuin hyvin. Suorastaan mainiosti. Anteeksi vain, te kaikki sauhuttelijat, mutta niin se on. Ällöän sitä tapaa enemmän kuin mitään muuta nyt keksin.

Voin pahoin haistaessani tupakansavun ja siksi mulkoilenkin suupielet mielenosoituksellisesti alaspäin käännettyinä esim. bussipysäkillä röökaavia ihmisiä. Tänään niitä oli vielä raivostuttavat kolme kappaletta samalla pysäkillä. Eivätkä he tietenkään seisseet vierekkäin sauhuttelemassa, vaan niin tasaisin välimatkoin erossa toisistaan, ettei pysäkillä voinut olla, vaan piti seistä jossain 50 metrin päässä pysäkistä väijymässä bussin tuloa, ettei se vain ajaisi ohi. Olin kieltämättä kiukkuisella tuulella.

Kerran tutustuin ihmiseen, no siis mieheen, joka onnistui salaamaan erittäin kauan sen, että oli tupakkamies. Siksipä järkytys olikin suuri, kun ensimmäistä kertaa suudellessa tajusin asioiden laidan. Se oli todellinen antikliimaksi, josta oli vaikea päästä yli. Suudelma oli hyvä, mutta se maistui pahalle.

Ihanaa on nykyään herätä aamulla ravinteli-illan jälkeen eikä hiukset ja vaatteet haise tupakalle. Lisäksi aamuinen päänsärky on enää puhtaasti itseaiheutettua ja voin kontrolloida sitä. Tai sitten en, mutta se on sitten jo oma häpeäni.

Kyllähän tupakoitsijat on tungettu tänä päivänä melko ahtaalle sekä työpaikalla että muuallakin kotia lukuunottamatta, mutta luulen, että ainakin muutama on lopettanut polttamisen pelkästään siksi, että sitä alkaa olla niin pirun hankala toteuttaa. Työpaikoillakaan ei ole enää tupakkahuoneita, vaan ulos saavat mennä värjöttelemään sätkiensä kanssa. Oikein hyvä. Paitsi, että aikaa kuluu entistä enemmän tupakkataukoihin, kun matkat tulee mukaan.

Mietitäänpä, jos tupakoitsija polttaa 8 tunnin työpäivän aikana 8 tupakkaa. Se on kaiketi ihan perussetti. Ei ainakaan liikaa, luulisin. Jos jokaiseen tupakkaan menee keskimäärin 10 minuuttia matkoineen kaikkineen plus niiden lisäksi vielä lakisääteiset 15 minuutin kahvitauot aamu- ja iltapäivällä, niin tupakoitsijalla on työpäivän aikana 'omaa aikaa' 1 h 50 minuuttia. Ja lisäksi vielä lounastauko n. 30 minuuttia. Yhteensä 2 tuntia 20 minuuttia. Melkein 1/3 työpäivästä menee siis ihan johonkin muuhun kuin työntekoon, kun tupakoimattomalla on sitä 'omaa aikaa' vain tunti eli 1/8 työpäivästä. Vissi ero. Kahdeksalla tupakalla. Entäs jos onkin oikein innokas nikotinisti ja polttaakin työpäivän aikana 12 tupakkaa ? Niinpä.

No, se ei ole minulta pois tai minulle lisää, jos joku haluaa keuhkonsa tervata ja syövyttää. Ihan vapaasti vain, kunhan ei tee sitä minun hajuaistini ulottuvilla.