Avohoidossa, avohoidosta, avohoitoon

Vaikka suosittelen kyllä vakavasti pakkohoitoa.

Ei, en tällä kertaa itselleni, vaan yhdelle ihan toiselle. Hänellä on selkeästi ongelmia itsensä ja elämänsä kanssa. Toisaalta pakottava tarve paljastaa itsensä ja itsestään, toisaalta pelko, että jää siitä kiinni. Ei tunnu terveeltä aikuiselta ihmiseltä. Lisäksi hänellä on suunnaton itsensäkorostamisen tarve, jossa on jopa narsistisia piirteitä. Todellisuudessa hän on varmasti kiltti vässykkä, toisin kuin todelliset narsistit, mutta hänellä on oireisiin sopiva heikko itsetunto, jota hän yrittää peittää esittämällä 'viileämpää' kuin mitä onkaan. Surkuhupaisaa, mutta samalla niin suunnattoman surullista. Ja niin selkeästi suomalaista.

Sitten on Eräs, joka, kylmästä nenästä ja jäistä käpälistä tehdyn pikadiagnoosin perusteella, kaipaisi akuutisti lämpö- ja sylihoitoa. Mutta kuten kaikki tiedämme, on kaikennäköisestä hoitohenkilökunnasta huutava pula, joten siksipä helläsydämisenä ihmisenä ilmoittaudun vapaaehtoiseksi hoitajaksi ko. tapaukselle. Siis aivan hyvää hyvyyttäni ja täysin pyyteettömästi luonnollisestikin. Hoitopaikkana on huone 105. Ovi on avoinna. Samoin syli.