Taas on se hetki vuodesta, kun uudet kalenterit tulevat jakoon. Minäkin sain haluamani kolme erilaista eli pienen seinäkalenterin koko vuoden näkymällä, pitkulaisen pöytäkalenterin ja taskukalenterin.
Ensimmäisestä lasken päiviä. Toisesta näkyy, missä huitelen, jos minua ei näy huoneessani ja kolmas menee kotikäyttöön. Öhöm. No, mitäs tarjoavat ! Kai sen nyt otan, kun kerran saan. Hittoako se kenellekään kuuluu, mihin sitä loppupeleissä käytän ! *hiljaa, omatunto !*
Tuollainen uutuuttaan tuoksuva kalenteri, joka on ihan tyhjä ja silkoisen siloinen ilman rispaantuneita reunoja, on jotenkin neitseellinen ja suorastaan käskee tekemään parannuksen alkavana uutena vuotena. Sitä täyttääkin paljon siistimmin ja säntillisemmin. Ainakin aluksi. Sitten kun siitä on se uutuudenviehätys ja tuoksu haipunut menneisyyteen, niin sitten sitä alkaa kuin huomaamattaan täyttää huolettomammin ja sutaisten, kunnes loppuvuoden merkinnät ovat sitä luokkaa, ettei niistä välttämättä aina itsekään saa selvää.
Vaikuttaa vähän samalta ihmissuhteiden kanssa.
Alkuun ollaan ihastuneita ja varovaisia sanoissaan ja teoissaan, mutta kun aikaa kuluu, niin ote herpaantuu ja käytös ja suhtautuminen toista kohtaan sen myötä. Surullista, koska harvapa meistä suhteen arkipäiväistyttyä tekee mitään aloittaakseen puhtaalta pohjalta. Eikä se olisi edes kovin helppoa, koska historian taakka on kuitenkin aina mukana siellä repun uumenissa. Ellei joku elämän kriisi herätä arvioimaan tilannetta uudestaan.
Silloin yleensä ihmisten silmät avautuvat huomaamaan todellisen tilanteen. Sen, mihin on ehkä huomaamatta ajauduttu ja josta on tullut sitä harmaata perusarkea. Perusarkea, joka ei ehkä ole mitään suurta kärsimystä ja draamaa, mutta joka toisaalta ei enää anna myöskään hykerryttäviä hetkiä ja voimakkaita tunteita. Ollaan tultu hetkeen, tienristeykseen, jossa pitää tehdä päätöksiä. Ehkä rankkoja ja mullistaviakin. Tai sitten vain päätöksiä, jotka muuttavat suhteen suuntaa niin, että molemmat näkevät tunnelin päässä valoa eikä vain pimeyttä.
Helpompaa olisi, kuinka ollakaan, ennaltaehkäisy. Suhdetta pitäisi hoitaa kuten terveyttä. Hampaita, hiuksia. Mahdotonta on estää ajan hampaan kuluttavaa vaikutusta, mutta sitä voi hidastaa ennaltaehkäisyllä. Hammaslääkärisi kutsuu sinut säännöllisesti tarkastukseen. Pitäisikö esim. perheneuvolan kutsua pariskuntia suhteen vuositarkistukseen ja/tai -huoltoon ? Olisiko siitä mitään apua ? En tiedä.
Mutta miten on uusissa suhteissa ? Miten voisi säilyttää sen kipinän ja jännitteen ja intohimon, mielenkiinnon, joka saa ihmiset kiinnittymään toisiinsa ja haluamaan yhteyttä ? Taitaisin olla maailman onnekkain ihminen, jos tuohon osaisin vastata.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti