perjantai 2. lokakuuta 2009

Urpoja ja Uppo-Nalleja

Kuinka hartaasti toivonkaan, ettei ensimmäisiä olisi eikä toisia tulisi !

Olin tässä männäviikolla pikkasen ärsyyntyneellä tuulella ja marmattelin kaiken maailman marmattelujani eräälle ystävälleni. Hänellä on taito ymmärtää, miten joku mitätönkin asia voi tietyssä mielenvireessä paisua mahdottomiin mittasuhteisiin ja siten ymmärsi myös sen, miksi olin niin karvat pystyssä niinkin pienestä asiasta kuin täytesanat. Eikä ihan mitkä tahansa täytesanat, vaan englanninkieliset täytesanat, joita tungetaan joka paikkaan, you know.

Noin normipäivänä tuollaiset mitättömyydet eivät häiritse, korkeintaan vain huvittavat, kun ne kuullostavat jotenkin niin älyttömiltä ja korneiltakin, mutta silloin ei ollut normipäivä, you know, ja siksi ne ärsyttivät. Ystävä ei olisi ystävä, ellei ymmärtäisi juuri ja täydellisesti, mitä tarkoitin ja heitti tietysti heti vettä kiukaalle, you know, ja sitten olikin jo parempi mieli.

Itse käytän ihan hirveästi täytesanoja, mutta ne ovat ainakin aitoa härmää. En yritä kikkailla ja maustaa tekstejäni vierailla kielillä. Se on sitten toinen juttu, jos siteeraa pidempää tekstiä. Silloin puolestaan olisi älytöntä itse lähteä sitä suomentelemaan, koska siitä katoaisi jotain tekstin perimmäisestä tarkoituksesta.

Aion laittaa kädet kyynärpäitä myöten ristiin, ettei tänä viikonloppuna tulisi yhtään Uppo-Nallea. Ymmärräthän.

Ei kommentteja: