Huomasin juuri, että olen outo. Minulla on tapoja ja vaatimuksia ja ihmeellisiä mielihaluja ja inhotuksen aiheita, jotka ovat outoja. Jotkut tosi outoja suorastaan.
Juuri, kun kirjoittelin puukynistä huomasinkin, että minun puukynieni aika taitaakin olla täyttynyt. Vaihdoin tänään puukynän lyijytäytekynään. Mutta siinäkin on vaatimuksensa. Sen pitää olla joko 0,7 tai 0,9 milliä. Ei missään nimessä 0,5 milliä, koska se on liian terävä.
Sitten huomasin, että minulla on vessaongelma. Meillä on töissä, olosuhteiden pakosta, naisille ja miehille yhteiset vessat. Ei siinä mitään. 'Miehemme' ovat erittäin siistejä vessailijoita. Mutta. Tänään 'jouduin' menemään vessaan miehen jälkeen. Siellä tuoksui partavesi. (Onneksi se eikä mikään muu !!) Tuli outo tunne. Tilanne oli jotenkin liian...hmmm.. intiimi !! Voi, luoja. Siis ajatus siitä, että vessassa oli ollut vain minuutti ennen minua kutakuinkin vieras mies housut kintuissa ja nyt sitten minä olin siellä pyrstö paljaana, tuntui...hrrrrr.. liian läheiseltä. Olen hullu, tiedän sen. Onnistuin kuitenkin pissimään, vaikka tilanne oli nolo. Nolo ?!? No, joku sinnepäin kuitenkin.
Avaimien ja kännykän tarkistaminen tuhat kertaa ennen ovesta uloslähtemistä on ihan tuttua huttua. Sitä tekee moni muukin. Ehkei kumminkaan niin montaa kertaa kuin minä.
Hellan tarkistaminen ennen lähtöä. Joo, ihan hyvä varotoimenpide. Vain hieman ylimitoitettu, jos hellaa ei ole edes käytetty.
Pikkutarkka olen värien ja muotojen kanssa esim. sisustuksessa tai kattauksessa.
Nipottaja olen siitä, miten päin vessapaperirulla on telineessä, miten hammastahnaan puristetaan, missä järjestyksessä aterimia säilytetään, miten pyykit ripustetaan, kuinka usein lakanat vaihdetaan, miten kirjat on jaoteltu kirjahyllyyn... Näitähän riittää, kun vain katselee ympärilleen. Kai se on jonkinlaista turvan hakemista näilläkin rutiineilla. Vaikka osaan kyllä tarvittaessa heittäytyä hällävälistiksikin. Valitettavasti. Vaiko onneksi ?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti