Viimaa ja vaahteranlehtiä

Johan oli tuuli eilisiltana ja yön aikana !! Herttinen sentään. Olen erittäin iloinen, etten ollut vesillä tuolla kelillä.

Kerran 15 vuotta sitten satuin ruotsinlaivalle juuri samanmoisella myrsyllä ja voin rehellisesti sanoa, että eipä paljon naurattanut. Siinä vaiheessa yöllä klo 3, kun kaikki tavarat rämähtivät lattialle laivan kyntäessä aallonpohjia tuntui, että samaa tietä mennään kuin Estonia, joka oli uponnut vain muutamaa kuukautta aikaisemmin. Ystävättären kanssa puettiin ja lähdettiin katsomaan, mitä muualla laivassa tapahtuu. Oli kuin olisimme kulkeneet aavelaivassa. Missään ei ollut ketään. Ei puhettakaan riehakkaasta porauslauttatunnelmasta. Vain henkilökuntaa oli valveilla ja oksennukset nurkissa kertoivat haisevaa viestiään siitä, ettei myräkän rynkytys ollut ollut hyväksi juhlijoiden ruuan-, tai pikemminkin juomansulatukselle.

Henkilökunta oli rauhallista ja hyväntuulista. Sanoivat, että ei mitään hätää. Pieni tuulenviri vain ja että pahemmassakin ovat olleet. Siitäkin huolimatta mietittiin ystävättären kanssa oikein tosissaan sitä vaihtoehtoa, että paluumatka suoritettaisiinkin ilmateitse. Onneksi tuuli tyyntyi ja paluumatka oli huomattavasti rauhallisempi. Mutta eipä vähään aikaan kiinnostanut lähteä risteilemään. Ja nyt ei kiinnosta enää ollenkaan.

Sen tuo tuuli perhana teki, että onnistui pudottamaan kaikki vaahteranlehdet, jotka olivat vasta keltaisia. Olisi ollut niin mukava katsella punaisia vaahteranlehtiä. Puussa kiinni.