18.10.2009 Liikenneraportti Liikkuvalta Ladylta

Se olen minä.

Eli taas ollaan oltu tien päällä viikonlopun aikana. Suunnilleen sellaiset 350 km eli taas tuli ihan kiva otos Suomen teiden pikkumu... pikku ritareista.

Volvo-kuskeille ei kuulu mitään uutta. Lauantaina heillä taisi olla joku kansallinen vitutuspäivä, koska liikkeelläolleet Volvo-kuskit olivat, jos mahdollista, normaaliakin kusipäisempiä kuskeja. Katsoessani sitä kohellusta, pieni ilkeä osa tätiä melkein toivoi, että se 130 km/h ajanut V-kuski olisi vetänyt, vaikkapa vain ihan vahingossa, liinat kiinni niin, että se 3 metriä hänen perässään ajanut, kas kummaa, V-kuski olisi töötännyt kaveria perään ihan kunnolla juurta myöten. Perverssiksi, tai ehkäpä V-kuskien maailmassa normaaliksi, tilanteen teki se, että etummaisen mulkun rektaalia nuoli naiskuski. Ja hän tekikin sitä oikein antaumuksella pitkän kaavan mukaan eli ainakin 50 km. Namnam.

Kyllähän joku niistä V-kuskeista yritti tunkea itsensä tädinkin vanaveteen, mutta tätipä vinkaisi äkkiä pois alta. Jotain rajaa sentään tädinkin fantasioilla. "Kaikkea pitää kokeilla kerran elämässään paitsi kiveksiä lautasella ja Volvo-kuskia."

Opel-kuskeilla ei myöskään ollut helppo viikonloppu. Heille puolestaan sunnuntai näytti tuottavan ylitsepääsemättömiä ongelmia ja niitä piti sitten purkaa huudattamalla koinsyömiä ja ruosteenraiskaamia kotteroitaan ja puikkelehtimalla pöyristyttävän näköisesti ruuhkan seassa.

Samoin ainakin yhdellä Rellu-kuskilla oli ollut kuiva viikonloppu. Piti ajaa jyryyttää vasenta kaistaa samaa vauhtia tädin kanssa, joka ajoi oikealla kaistalla, niin kauan kunnes täti lähti ohittamaan edessäolevaa. Sitten se Rellu-kuski huomasi, että hänelläkin on autossaan kaasupoljin ja nykäisi itsensä kiinni tädin pershöyheniin vilkutellen valojaan ihan kuin olisin jotenkin erityisen törkeästi tormannut hänen eteensä. Just. Eipä siitä sen enempää.

Ja Audi-kuskeillakin kaikki ennallaan.

Myös aina ihanat ja suloiset Bemari-kuskitkin nuuhkivat tänään tädin perää, mutta otin sen vain ja ainoastaan kohteliaisuutena ja annoin sen heille anteeksi. Miu.

Ai, niin. Tähän loppuun voisin lisätä pienen herkkupalan.

Olin tulossa Hulluilta Päiviltä perjantai-iltana. Eli olin siinä pahimmassa ruuhkassa, mutta koska minulla ei sellaista kapinetta olekaan kuin hermot, niin olin tyyni ja rauhallinen kuin viili pytyssään. Toisin oli laita muiden autoilijoiden, joilla käpy kärventyi selvästikin, kun autoja tuli joka puolelta eikä parkkihallissa tuntunut pääsevän ei eteen- eikä taaksepäin. Siinä semikaaoksessa sitten onnistuivat kuskit Volvo ja Audi aiheuttamaan erittäin läheltä-piti -tilanteen ja melkein suorittivat tyylipuhtaan ja täydellisen nokkakolarin. Satuin olemaan kirjaimellisesti aitiopaikalla seuraamassa sitä kohellusta ja vakuutan teille: ihan siinä vesi herahti kielelle. Niin herkullinen se näytelmä, tragikomedia, oli, mitä siellä Stockan kuhisevien haamupäivien alla vietettiin. Harmi, etten tajunnut naksauttaa kännykästä videointia päälle. Olisin tehnyt kaikkeni, jotta olisin sen saanut toimitettua YouTubeen. Olisi ollut todistusaineistoa sanojeni tueksi. Mutta toisella kertaa sitten.