Suomessa ei ole suurkaupunkeja. Valitettavasti. On vain pieniä kaupunkeja ja helvetin pieniä kaupunkeja. Voisi oikeastaan sanoa, että pääkaupunkiseudun ulkopuolella ei ole kaupunkeja ollenkaan. Vain jotain kauppaloita tai kyläpahasia. Raaka totuus, sori kamut. Helsingissä on kaupunginosiakin joissa asuu enemmän ihmisiä kuin joissain Suomen 'kaupungeissa'. Repikää siitä. Eli jos haluaa harrastaa seksiä suurkaupungissa, pitää tulla, siis mennä, nauttimaan 'etelän hetelmistä'.
Jos nyt miettii kaupunkia Suomen, korjaan: pääkaupunkiseudun ulkopuolella, sanotaan nyt vaikka esim. Tamperetta, joka kaiketi on sitten se suurin 'kaupunki' siellä jossain pöpelikön keskellä, niin sinkun on tosi hankala harrastaa vapaata seksiä sillä mielellä, että etsii sitä parhainta partneria ilman, että koko stanan kylä tietää siitä heti seuraavana aamuna. Ja jos varattu haluaa hakea elämäänsä ja arkeensa pientä 'jännitystä' ja 'säpinää', niin silloin tehtävä on ihan mahdoton. Paljastuminen on vain ajan, lyhyen sellaisen, kysymys. Mutta tulepas, tai siis menepäs, pääkaupunkiseudulle.
Miljoonan ihmisen joukkoon, jos nyt lasketaan kehyskunnat mukaan, ja miksei laskettaisi, kun siellä periferioissa 100 kilometrin päässä asuvaa kutsutaan vielä lähinaapuriksi, on enemmän kuin helppo hävitä. Eipä ole pelkoa, että satunnainen seksimatkailija osuu kohdalle sattumalta, jos et sitä halua. Pidemmätkin suhteet saa pidettyä loitolla ja näkymättömissä, jos niin haluaa. Ei tarvitse todellakaan jännittää, tuleeko hetken huuma tai kuuden kuukauden kutka kaupungilla vastaan, kun kävelet emäntä käsipuolessa roikkuen. Tietty huonoakin tuuria on olemassa ja se salainen hemu voi löytyä yksi kaunis aamu odottamassa kuistillasi, mutta sou not, elämä on. Todennäköisyys törmätä epämieluisaan vaikkakin haluttavaan salarakkaaseen, on tosi pieni. Se on ihan todistettu juttu.
Et törmää ihaniin exiin tai muihinkaan ulkomaankirjaimiin, vaikka niin haluaisitkin ja heitä oikein etsimällä etsisit. Kohtalolla on kyllä vinkeä tapa toimittaa niitä epämieluisia exiä paikalle silloin, kun niitä vähiten kaipaat, mutta jälleen kerran: elämä on. Periaate kuitenkin on, että miljuunan ihmisen joukossa sinä olet vain yksi miljuunasta ja se satunnainen pano on se toinen miljuunasta, ettekä te tule törmäämään sattumalta seuraavaan 10 vuoteen ja sen jälkeen olettekin niin vanhentuneita ja kulahtaneita, ettette enää tunnista toisianne. Ja vaikka tunnistaisittekin, niin halua tuntea ei enää ole. Ja nyt voi sitten joku innokas insinööri, mieluummin DI, laskea todennäköisyydet sun muut, joilla ei ole todellisen elämän kanssa mitään tekemistä, että mikä on se todellinen riski törmätä epämieluisaan yhden illan ihanuuteen. Se on minimaalinen. Mutta vain tääl... siellä etelässä.
Nyt täti tilaakin lipun heti seuraavalle Oulu-Hki -lennolle ja lähtee pistämään elämää risaiseksi. Turvallisesti incognito.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti