Olen ihan mahdoton. On todellakin totta, ettei vanha koira opi uusia temppuja. Tai vaikka koira oppisikin, niin vanha täti ei kuitenkaan opi. Samoihin kuoppiin kompastun, joihin olen kompastunut koko elämäni ajan. Siihen, että sekaannun asioihin, jotka eivät todellakaan minulle kuulu.
Vaikka syyllisyys olisikin päivänselvää, on tuomituksi tulevallakin oikeus edes siihen viimeiseen tupakkaan. Puolustukseni, heikohko tosin, on, että olen asialla bona fide, vilpittömässä mielessä. Tarkoitukseni on yksin ja ainoastaan hyvä. Ja "tarkoitus pyhittää keinot". No, ei sentään.
Harmittaa ja mieleni on ärsyyntynyt, kun jakelen 'hyviä' neuvojani niille, jotka eivät ole niitä kysyneet ja jotka eivät niitä tarvitse. Olen siis, suomeksi sanottuna, ihan vitun ärsyttävä ämmä. Pahinta tässä on se, että tiedän sen itse. Mutta aina jälkikäteen !! Siinä vaiheessa, kun 'tilanne on päällä', en tajua pitää turpaani kiinni, vaan kuvittelen olevani joku suurikin hyväntekijä, vaikka todellisuudessa ärsytän kaikki aivan varpailleen besserwisseröinnilläni. Luulen, että tämä on ärsyttänyt minua minussa ennenkin. Ja nyt ärsyttää, että olen postannut aiheesta aikaisemminkin. Eipä ihme, etten muista olla sekaantumatta minulle kuulumattomiin asiohin, kun en muista edes, mistä olen jo täällä kitissyt.
Äh. Vedän itseäni lekalla päähän. Harmittaa niin. Ja ärsyttää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti