Olen puhelimen suurkuluttaja ja siksi luulenkin, että aivoissani on kohta joku epämääräinen möykky siitä kaikesta säteilystä, jota kännykkäni suoltaa korvaani joka päivä. Ja se ei ole vähäinen määrä se !
Puoli tuntia on minimi. Siinä ajassa saan juuri ja juuri tervehdittyä. Tunnissa ehtii jo ihan kivasti referoimaan edellisen illan tapahtumat. Siis vain, jos ilta on päättynyt viimeistään Kymmenen Uutisten jälkeen, muuten menee kauemmin. Perjantai- ja lauantai-iltojen läpikäymiseen menee luonnollisestikin ainakin tupla-aika eli pari tuntia. Noin normisti. Jos on jotain kriisinpoikasta ilmassa tai muuta draamaa, niin pitää varata vielä pikkasen extraa. Neljä tuntia yhteenmenoon saman ihmisen kanssa puhelimessa taitaa olla ennätykseni. Niin, no, yhteenmenoon, vaikka kyllä siinä kerran puhelu katkesi, kun akku loppui ja piti rynnätä langan päähän. Juu, olen ihan virtuoosi puhelimessapuhumisessa.
Kaikki eivät ole samanlaisia, ymmärrän sen ja sen mukaan eletään, mutta on se vain niin, että oikein kunnollista mehevää juoruilusessiota parhaan ystävättären kanssa puhelimessa ei kyllä voita (lähes) mikään !
Siis soitellaan ! Ja laulellaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti