perjantai 16. lokakuuta 2009

Luulenko luuta lihaksi ?

Olen kulkenut viimeiset päivät jossain ionosfäärin tietämillä, koska maailmani on ollut täynnä ihania värejä. Sellaisia, joita näkee pakkasöinä keskellä kaamosta kaikkien keinotekoisten valojen ulottumattomissa.

Olen saanut kuulla kauniita sanoja, jotka haluan uskoa todeksi. Aion uskoa ne todeksi. Aion nauttia niistä vielä moneen kertaan. Etenkin silloin, kun epäusko valtaa ja taivas on tyhjä väreistä.

Olen täynnä säveliä. Korkeita, kirkkaita, heleitä. Pehmeitä, tummia, väreileviä. Muutenkin enkä vain siksi, koska olen aloittanut joululaulukauden. Tiedän. Saatan olla jonkun mielestä hieman etuajassa, mutta jos ulkona on pimeää ja kylmää niin Rajattomien levy Joulu on se, joka tuo pelastuksen ja lämmön. Mausteisella glögillä höystettynä.

Olen ihastunut. Edelleenkin, vuosienkin jälkeen. Jussi Chydeniuksen säveltämä ja sovittama sekä Sakari Topeliuksen sanoittama Joululaulu täyttää sydämeni rakkaudella kaikkia ja koko maailmaa kohtaan. Lisäksi Jussin ihastuttava bassoääni sulattaa jään ja lämmittää ytimiä myöten jokaisen.

Olen ollut onnellisempi ja levollisempi kuin pitkiin aikoihin. Olen kiitollisuudenvelassa, vaikka se olisikin ollut vain harhaa. Luuta.

Ei kommentteja: