Olen ollut tässä muutaman päivän melko tohkeissani. Ajatukset ovat säntäilleet sinne tänne enkä ole oikein saanut niiden hännän päästä kiinni. Olen kirjoitellut mitä sattuu eikä niissä jutuissa todellakaan ole ollut kuin mehukkaita keskipaloja. Postaan niin ympäripyöreitä, etten varmasti kohta saa niistä postauksista enää itsekään tolkkua.
Tädin täytyy nyt vyöttää kupeensa. On aika tehdä parannus.
Josta tulikin mieleeni, että sain kerran sairaalaan kortin, jossa toivotettiin pikaista parannusta. No, mikäs siinä. Eihän se parannuskaan ole koskaan pahitteeksi, mutta sillä hetkellä pikainen parantuminen olisi ollut suotavampaa ellei suorastaan toivottavaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti