13.10.2009 Reviirejä ja rakkautta

No, niin. Näinhän siinä aina käy, kun tarpeeksi vouhkaa jostain asiasta. Itse könähtää sinne samaan hissikuiluun.

Eli mustasukkaisena olen vahdannut 'reviiriäni'. Juuri noin: hipsukoissa. Toivottavasti se on ollut vain osoitus normaalista (!) kiintymyksestä eikä esimerkiksi typerästä omistamisenhalusta. Niinpä. Sitä onkin hyvä pohtia tässä syksyn saavuttua.

Onneksi nyt on sellainen tunne, että kröhä on mennyt pois. Toistaiseksi. Toivottavasti iäksi.

pst.
Kirjoitin joskus omista synneistäni. Kolmen kärkeen taisi muistaakseni osua juuri mustasukkaisuus. Mielenkiintoista, ottaen huomioon, etten ole sitä tunnetta tuntenut vuosikausiin. Kyllä se siellä jossain näyttää kuitenkin olevan, vaanien tilaisuutta päästä iskemään puskista. Mutta. Ehkäpä pääsen siitä taas eroon. Seuraavaksi 25 vuodeksi.