Pääskysiä istui monen tahdin verran nuottiviivastolla. Harmi, etten ehtinyt sitä sävelmää opetella, kun hurautin ihan liian nopeasti siitä ohi. Taisi olla sellainen kesän päättävä sävelmä...
Taas on syksy ovella. Mitäköhän tämä syksy tuo tullessaan ? Olen toisaalta toiveikas, mutta samalla pelkään toivovani liikoja. Unelmoimasta ei kai kukaan kuitenkaan kiellä. Ja jos yksi tie päättyisikin umpikujaan, voi toinen tie johtaa uuteen maailmaan. Uuteen elämään.
Tai ehkä seuraankin niitä pääskysiä muille maille vierahille...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti